Tänään on vaikea päivä. Huonoja uutisia tulvi ja mieliala oli ja on edelleen pohjalukemissa. Mukava suunnitelma toisensa jälkeen peruuntui. Naamakirjaan ei viitsi vuodattaa pahaa oloaan, eihän nyt toki. Siellä pitää olla ratkireipas ja iloinen. Kotonakin pitäisi enimmäkseen olla positiivinen, jos ei muuten niin lasten vuoksi. Kyllä vain, niitä on tupa täysi, lapsia. Palaan lapsiin ja laihdutukseen myöhemmin.
Vaikea päivä aiheuttaa haasteen laihduttamiselle. Tarkemmin sanoen vaikea päivä laittaa koko hiton laihduttamisen vaakalaudalle. Tulee ikään kuin puntaroitua, että kumpi on tärkeämpää: lohduttautua kaljalla, suklaalla, pitsalla ja karkilla vai laihduttaa tänäänkin. Kun se ei kumminkaan onnistu. Niin monta kertaa kokeiltu.
No niin. Tästä on pääteltävissä, että ellei tätä blogia olisi, olisin jo a) juonut kaljan b) tilannut pitsan c) popsinut levyllisen Fazerin sinistä. Mutta nyt blogi on. Ei siis saa luovuttaa, vaikka onkin vähän paha mieli. Enhän minä, hitto soikoon ole mikään niiskuneiti, joka tyrskii heti ensimmäisen vastoinkäymisen tullen. Minähän olen se kaikissa liemissä keitetty ja kujilla karaistu ämmä, joka osaan pitää huolen itsestäni enkä kaipaa päänsilitystä (kuin ehkä ihan salaa). Olen se joka pärjää ja jaksaa. Olen se, joka jaksaa tänäänkin laihduttaa, perkele!
Mutta ehkä silti olen tänään ansainnut oluen. Edes yhden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti