Juhlien jälkeen

Perjantaihin asti sujui loistavasti. Paino putosi mallikkaasti (joo-o käyn tsekkaamassa joka päivä, joskus monestikin) ja olo oli kevyt. Sitten tuli lauantai. Ja juhlat.
Juhlissa tein mitä juhlissa tehdään. Join ja söin kuin eläin, estotta ja iloisena. Edes yöllä ei kaduttanut, olin liian kiireinen ajattelemaan asiaa, kun piti avautua vähän kaikesta tässä maailmassa.
Sitten tuli sunnunta. Ja krapula.
Krapulassa tein mitä krapulassa tehdään. Join litroittain vettä ja kahvia sekä söin kaikkea, missä on rasvaa ja hiilareita. Tarkemmin sanoen söin kaiken mitä löysin. Ja löysin aika paljon. Jopa lasten loput karkkipäiväkarkit, vaikka piilo oli melko hyvä.
Yleensä morkkis iskee jo krapulaisena, tällä kertaa vasta nyt maanantaina morkkis on ollut ankarimmillaan. Kaduttaa niin perkeleen paljon, etten osaa sanoin kuvailla. Vaaka näyttää tähtitieteellisiä lukemia - tietenkin senkin pitää lätkiä korville minkä ehtii - ja olokin on mammuttimaisen turvonnut.
En siis tule tälläkään viikolla hihkumaan menestystä. Pelottaa, etten pääse edes samaan lukemaan kuin viime viikolla.
Joskus maanantaista keskiviikkoon on kamalan vähän aikaa.  

Unettomuutta

Tiedän tämän vanhastaan, vähäkalorisella linjalla eläessä uni ei ota tullakseen kuten ennen. En tiedä mistä se johtuu, mutta näin se vaan menee. Muutama päivä pienellä ruualla supistaa unen tarvetta huomattavasti. Sitä tuskastuu kun ei osaa nukkua, ja alkaa lopulta kukkua vaikkapa koneella puoli yötä. Harmi, ettei piristävä vaikutus osu aamuihin. Itse asiassa käy päin vastoin. Tässä kun kaiken yötä odottelee turhaan unta, niin aamulla on vähintäänkin tuskallista yrittää päästä kellon käskiessä ylös. Uni kun on lopulta tullut joskus aamun herkkinä tunteina. Mitähän tällekin ongelmalle tekisi?

Edellisen postauksen masentuneet tunnelmat ovat tällä hetkellä taas tiessään. Toki seuraavaan punnitukseen on aikaa ja mitä tahansa voi tapahtua, mutta juuri nyt näyttää ja tuntuu hyvältä.